Kissan madotus

Kissojen madotus on tarpeellista ulkona liikkuville kissoille. Kissa voi saada matotartunnan syömällä jyrsijöitä tai pikkulintuja, sisäloisia ja alkueläimiä leviää myös ulosteiden välityksellä. Entä sisäkissan madotus? Matotartunnat ovat sisäkissoilla harvinaisia, mutta eivät tavattomia. Mm. ihmisten kengissä voi kulkeutua kotiin mahdollisia tartunnanaiheuttajia. 

Kissa voi saada sisäloisia myös raaoista järvikaloista, minkä vuoksi järvikalat kannattaa kypsentää hyvin. Merikaloissa vastaavaa loistartuntariskiä ei ole ja kissa voi syödä niitä raakoinakin.

Kissan sisäloistartunnan oireita:

• ruokahaluttomuus

• laihtuminen

• vatsan turvotus

• karvanlähtö

• huonokuntoinen turkki

• oksentelu

• ripuli

• yskä.

Kuinka usein kissa madotetaan?

Aikuisen kissan madotus riippuu siitä, saalistaako kissa ulkona, ulkoileeko se kytkettynä vai elääkö se sisäkissana. Ulkokissan madotus on hyvä tehdä noin joka toinen kuukausi, valjaissa ulkoilevalle kissalle riittää noin kaksi madotusta vuodessa. Sisäkissan loishäätötarpeen voi varmistaa ulostenäytetutkimuksella eläinlääkärillä. Laajakirjoinen kissan matolääke tehoaa useisiin sisäloislajeihin, mikä on hyvä vaihtoehto jyrsijöitä saalistavalle tallikissalle. Saatavilla on myös tiettyihin sisäloisiin suunniteltuja kissan matolääkkeitä.

Yleisimpiä kissan sisäloisia ovat heisimato ja suolinkainen. Heisimatoja, suolinkaisia, toksoplasmoosia aiheuttavan alkueläimen ja harvinaisempia hakamatoja kissa voi saada syömällä jyrsijöitä ja pikkulintuja. Suolinkaiset ja alkueläimet leviävät myös ulosteiden välityksellä ja seurauksena voi olla mm. giardian aiheuttama suolistotulehdus. Giardia on yksisoluinen alkueläin, joka elää kissan, koiran tai muun nisäkkään ruoansulatuskanavassa. Se leviää kystamuotoisena ulosteiden välityksellä suun kautta seuraavalle isäntäeläimelle, osa giardiakannoista voi tarttua ihmiseenkin. Lemmikki voi saada tartunnan esimerkiksi juomalla kontaminoitunutta vettä.

Toksoplasmoosia aiheuttava alkueläin lisääntyy pääasiallisesti kissan suolistossa sekä väli-isäntien kudoksissa. Toiset eläimet ja ihmiset voivat saada toksoplasman kissan ulosteista tai niihin kosketuksissa olleen maaperän, kasvisten tai veden välityksellä. Kun toksoplasmaa aiheuttavat loiset lisääntyvät kissan suolistossa, kissan ulosteisiin muodostuu ookystia hetkellisesti loistartunnan saamisen jälkeen, mutta toksoplasma voi säilyä kissan kudoksissa sen eliniän ajan. Ookystat muuntuvat tartuntaa aiheuttaviksi 1–5 vuorokaudessa ympäristössä. Toksoplasmatartuntaa epäiltäessä kissanhiekka on suositeltavaa vaihtaa puhtaaseen päivittäin ja hiekkalaatikko on hyvä pestä kuumalla vedellä ja pesuaineella.

Tiineen emon ja kissanpentujen madotus on tärkeä tehdä säännöllisesti, sillä suolinkaisten lepomuodot aktivoituvat tiineyden aikana ja matolääkkeet eivät tehoa vielä lepotilassa oleviin sisäloisiin. Matotartunta välittyy pennuille maidon välityksellä emon imettäessä ja sisäloiset voivat olla hengenvaarallisia kissanpennuille.

Kissanpennun madotus on uusittava suolinkaiseen tehoavilla matolääkkeillä kolmen viikon iästä alkaen kahden viikon välein aina luovutusikään asti, joka on aikaisintaan 12–14 viikkoa. Emo madotetaan pentujen kanssa samaan aikaan. Sen jälkeen kissanpentu madotetaan 1–2 viikkoa ennen 16-viikkoisena annettavaa tehosterokotusta. Ensimmäinen rokotus annetaan 8-9 viikon ikäisille pennuille ja tehosterokote 12 viikon iässä. Myös aikuisen kissan madotus ennen rokotusta on tarpeen tai sisäkissalta voi tutkituttaa ulostenäytteen, jotta mahdolliset sisäloiset eivät heikennä rokotteen tehoa.

Jos kissan terveys mietityttää, haluat tutkituttaa ulostenäytteen sisäloisten varalta, kissa on aika rokottaa tai tarvitset pentutarkastuksen, varaa aika Peten eläinlääkärille.

Kissan matokuurin annostelu

Kissan matolääke annostellaan kissan painon mukaan, lääkepakkauksessa on annosteluohje. Noudata annosteluohjetta: yliannostus voi aiheuttaa vatsavaivoja herkkävatsaisille kissoille ja kissanpennuille. Pienestä yliannostuksesta ei yleensä ole muuta haittaa, mutta ei hyötyäkään. Aliannostus sen sijaan saattaa lisätä sisäloisten vastustuskykyä kyseiselle matolääkkeelle. 

Matolääkkeen antaminen kissalle

Lääkkeen antaminen kissalle kannattaa ajoittaa sellaiseen hetkeen, kun kissa on rauhallinen. Pysy itse positiivisena ja kärsivällisenä lääkkeen antamisessa kissalle: lempeä käsittely antaa parhaan lopputuloksen. Luottamusta ei kannata rikkoa – seuraavalla kerralla matolääkkeen antaminen kissalle vaikeutuu muuten entisestään.

Ahneelle kissalle matolääkkeen voi kokeilla piilottaa kissan lempiruoan tai muun herkun sekaan ja tarjota sen silloin, kun kissa on nälkäinen. Kissan matolääkkeitä on saatavilla sekä tahnoina että tabletteina, jotka voi murskata helpottamaan lääkkeen antamista. Kissoilla on erinomainen hajuaisti ja se saattaa kieltäytyä syömästä matolääkkeellä terästettyä ruokaa. Easypill-makupalat voivat olla avuksi: makupalatangon sisään matolääkkeen saa piilotettua ja lääkkeen antamisesta tulee mukava herkkuhetki! Anna ensin pala pelkästä Easypill-herkusta ilman lääkettä ja piilota matolääke sen jälkeen makupalaan.

Tahnamaisen lääkkeen tai murskatun tabletin voi myös kokeilla sekoittaa esim. maksapateeseen ja levittää sitä kissan tassuihin: siisti kissa haluaa pitää itsensä puhtaana nuolemalla sen turkistaan. Matolääkkeen voi myös sekoittaa nestemäiseen herkkuun tai pieneen määrään vettä ja antaa sen ruiskulla kissan suuhun. Kokeilemalla löydät parhaan tavan saada kissan syömään matolääkkeen.