Suomenlapinkoira on jo vuosia ollut Suomen kymmenen suosituimman rodun joukossa. Rodun suosio perustuu sen tasapainoiseen ja ystävälliseen luonteeseen sekä monipuolisuuteen: suomenlapinkoirat soveltuvat koti- ja perhekoiriksi sekä erilaisiin harrastuksiin.
Suomenlapinkoiraa muistuttavia koiria on käytetty vuosisatojen ajan porojen paimennuksessa ja ilmoittavana vahtina, ja nykyäänkin suomenlapinkoiria on alkuperäisessä työssään poropaimenena. Useimmiten suomenlapinkoira hankitaan perhekoiraksi ja niiden kanssa harrastetaan myös mm. agilitya ja tokoa, myös palveluskoirakokeissa käy muutama rodun edustaja vuosittain.
Suomenlapinkoira on keskikokoinen ja säänkestävä turkki on runsasta ja karheaa: täydellistä Suomen talveen. Turkki on kaksikerroksinen, alla on tiheä pohjavilla ja päällä suora peitinkarva. Turkki hylkii vettä ja likaa ja suomenlapinkoiran turkinhoito on helppoa: harjaaminen riittää pääosin karvanlähtöaikaan ja tarvittaessa lian huuhtelu.
Korkeus: Ihannesäkäkorkeus uroksilla 49 cm, nartuilla 44 cm, sallittu poikkeama on 3 cm. Tyyppi on tärkeämpi kuin koko.
Paino: Noin 15-24 kg
Värit: Tavallisimmat värit ovat musta/parkki joko merkein tai ilman, riistanvärinen, soopeli ja kermanväri. Kaikki värit ovat sallittuja.
Elinikä: 12-14 vuotta
Alkuperä: Suomi
Luonne: Ystävällinen, oppimishaluinen, uskollinen, älykäs ja rohkea
Erityispiirteet: perhe- ja harrastuskoira
Suomenlapinkoiran luonne tekee rodusta suositun Pohjoismaissa. Älykäs, uskollinen ja ystävällinen suomenlapinkoira hankitaan useimmiten perhekoiraksi. Kontaktihakuisuus tekee siitä yleensä helposti koulutettavan yhteiskuntakelpoiseksi. Suomenlapinkoiran alkuperäisen käyttötarkoituksensa mukaisesti porojen ja kodan vahtina rodulla on taipumusta ilmoittaa haukkumalla vieraista.
Suomenlapinkoira on valpas, energinen, itsenäinen ja älykäs. Se on yhtä aikaa sekä uskollinen perhekoira että itsenäinen ajattelija. Luonteikas ja hyväntuulisen omapäinen suomenlapinkoira tarvitsee selkeät rajat ja aktiivisen elämäntavan, mutta palkitsee omistajansa iloisella ja uskollisella luonteellaan.
Suomenlapinkoira sopii erinomaisesti aktiiviseen perheeseen, jossa on pieniä lapsia. Suomenlapinkoirat ovat yleensä varovaisia ja hellävaraisia lasten kanssa.
Suomenlapinkoiran pentu on ilmeikäs ja pörröinen. Tyypillisesti ne ovat uteliaita, energisiä ja hyvin sosiaalisia. Useilla suomenlapinkoirilla on matala paimennusvietti eikä useimmiten riistaviettiä, mutta yksilöissä on vaihtelua. Pennusta asti totutettuna suomenlapinkoira sopeutuu myös muihin kotieläimiin.
Suomenlapinkoira on rotuna aktiivinen ja tarvitsee vähintään tunnin reipasta liikuntaa päivässä, nuoruusvuosina monet yksilöt voivat vaatia enemmänkin liikuntaa ja virikkeitä. Rotu on mukautuvainen ja yleensä tyytyväinen kotikoirana, vaikka monet suomenlapinkoirat nauttivatkin vauhdikkaista harrastuksista, kuten agilitysta. Suomenlapinkoira rakastaa ulkona olemista ja luonnossa liikkumista. On hyvä pitää mielessä, että pohjoisen koirarotu on lämpöherkkä ja kesäisin pidemmät lenkit kannatta tehdä varhain aamulla tai myöhään illalla, kun on viileämpää.
Aktiivisen suomenlapinkoiran ruoan tulee olla ravitsevaa ja laadukasta, jotta myös turkki pysyy hyväkuntoisena. Ruokinnalla on suuri vaikutus koiran hyvinvointiin. Säänkestävä turkki tarvitsee runsaasti hyvälaatuisia rasvahappoja ja esimerkiksi Nutrima Dog Adult Skin+ voi olla hyvä vaihtoehto.
Ruokamäärä vaihtelee koiran iän, painon ja aktiivisuustason mukaan. Steriloiminen tai kastroiminen voi altistaa ylimääräisen painon kertymiselle, kuten muillakin koirilla.
Suomenlapinkoiralla on suhteellisen terve rotu, perinnöllisisä sairauksia rodussa ovat lonkkadysplasia, silmäsairaudet ja epilepsia. Suomenlapinkoiralla on oma PEVISA-ohjelmansa lonkkien, kyynärien ja silmien osalta, jotka pentueen vanhempien tulee täyttää pentujen rekisteröinnin ehtona. PEVISA tarkoittaa perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaa. Pentueen vanhemmilta tulee tutkia silmät ennen astutusta ja lonkat sekä kyynärät tulee kuvata. Lonkkaniveldysplasian raja-arvona on C, tuloksen C saanut koira sopii vain A-lonkkaisen pariksi tai vaihtoehtoisesti lonkkaindeksin keskiarvon tulee olla 101. Kyynärnivelille suomenlapinkoirien PEVISA-ohjelmassa ei ole asetettu raja-arvoa.
Suomenlapinkoira tarvitsee johdonmukaista, positiivista koulutusta ja runsaasti ajatusta vaativia tehtäviä. Jo nuorena kannattaa kiinnittää huomiota haukkumisen kontrollointiin. Yleensä suomenlapinkoirat ovat yhteistyökykyisiä, nopeasti oppivia ja älykkäitä, minkä vuoksi ne myös huomaavat nopeasti mahdolliset epäjohdonmukaisuudet koulutuksessa. Nokkelasta suomenlapinkoirasta sanotaan, että se on niin viisas, että osaa tekeytyä tyhmäksi: suomenlapinkoira voikin saada pyöritettyä omistajansa tassunsa ympärille. Arkitottelevaisuutta voi opetella esim. koirakoulussa tai kurssilla. Suomenlapinkoirat soveltuvat moniin harrastuksiin sekä mm. terapiakoiriksi.
Saamelaiset käyttivät nykyisen suomenlapinkoiran edeltäjiä vahti- ja metsästyskoirina, myöhemmin tehtävä vaihtui pääosin porojen paimennukseen. Koiran soveltuminen työhön oli tärkeämpää kuin ulkonäkö, siksi nykyäänkään rodun ulkonäkö ei ole aivan yhtenäinen ja kaikki värit ovat sallittuja. Vuonna 1945 tehtiin ensimmäinen rotumääritelmä lappalaisesta paimenkoirasta, ja vuonna 1960 rodussa esiintyvien erojen vuoksi erotettiin omiksi roduikseen suomenlapinkoira ja lapinporokoira. Nykyisin suomenlapinkoiran tehtävä on ennemminkin olla perhekoira kuin poropaimen.
Suomenlapinkoiran hinta vaihtelee noin 1400 ja 1700 euron välillä. Hanki pentusi vain vastuulliselta kasvattajalta ja varmista, että yhdistelmä on rodun PEVISA-ohjelman mukainen, jotta rotu säilyy terveenä jatkossakin.